Tutkijahaastattelu #2: Professori Eva Heiskanen kertoo, miten kansalaisten materiaalinen osallistuminen voi vähentää polarisaatiota

Tutkit hankkeessa kansalaisten materiaalista osallistumista erityisesti energiasiirtymässä. Mitä kansalaisten materiaalinen osallistuminen tutkimuksessasi tarkoittaa?

Perinteisessä yhteiskuntatieteellisessä osallistumiskeskustelussa on jäänyt sivummalle ajatus siitä, että osallistuminen on aina materiaalista, koska erilaiset olosuhteet, tottumukset ja osaamiset vaikuttavat vaikkapa siihen, kenelle on luontevaa ottaa osaa esimerkiksi erilaisiin kuulemistilaisuuksiin. Esimerkiksi työpajatyyppiseen toimintaan on helpompi tulla mukaan, jos sellainen työskentely on tuttua esimerkiksi työstä tai opinnoista. Samaan tapaan myös esimerkiksi yhdistystoimintaan liittyy erilaisia käytäntöjä, jotka voivat sulkea ulos ihmisiä, joille toimintatavat eivät ole tuttuja tai helposti omaksuttavia. 

Samalla erityisesti kestävyyssiirtymässä myös osallistumisen ja politiikkatoimien kohteet ovat materiaalisia konkreettisia asioita, jotka vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin, mitä ei aina oteta huomioon yhteiskuntatieteellisessä osallistumisen tutkimuksessa. Esimerkkinä tästä vaikkapa henkilöautoon kohdistuvat politiikkatoimet.

 Materiaalisen osallistumisen tutkiminen tarkoittaa näiden tekijöiden huomioimista ja osallistumisen kehittämistä niin, että erilaisten ja eri taustaisten ihmisten osallisuus tulee mahdolliseksi. 

Miten materiaalinen osallistuminen voi vähentää polarisaatiota? 

Polarisaatio ilmastopolitiikan ja kestävyyskysymysten ympärillä on vahvistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti monet kaupunkien ulkopuolella asuvat kokevat, että ilmastopolitiikkaa tehdään ylhäältä alaspäin ja keskuksista periferiaan kohdistuen. Monet kokevat ilmastopolitiikan uhkaavan oman elämän reunaehtoja, jos esimerkiksi yksityisautoilu huomattavasti kallistuu. On otettava huomioon, että erityisesti kaupunkien ulkopuolella monilla ei ole taloudellisia tai esimerkiksi koulutuksen kautta hankittuja mahdollisuuksia vaihtaa asuin- tai työpaikkaa, tai muuten huomattavasti muuttaa arkensa käytäntöjä tai elintapoja.

Polarisaatiota voidaan torjua avaamalla ilmastopolitiikka erilaisille ihmisille. Olen tutkinut esimerkiksi kansalaisten omaehtoista osallistumista energiasiirtymään, mm. matalan kynnyksen energiakävelyitä, joissa kyläläiset kokoontuvat reippailemaan ja samalla tutustuvat toistensa kestäviin energiaratkaisuihin. Monilla on matalampi kynnys tulla mukaan tällaisiin  tapahtumiin ja vertaisten kokemukset voivat antaa enemmän kuin esimerkiksi asiantuntijoiden luennot. 

Konkreettiseen yhdessä tekemiseen osallistuu ihmisiä hyvin erilaisista ideologisista taustoista. Tässä hankkeessa tarkoituksena on tutkia, missä määrin tällaisesta yhdessä tekemisestä syntyy polarisaatiota lievittävää yhteiskunnallisen osallisuuden kokemusta.

Mitä kansalaisten osallisuuden vahvistuminen vaatisi? 

Eri puolilla Suomea asuvien ja erilaisten ihmisten elämän ehdot olisi huomioitava ilmastopolitiikassa paremmin. Päätöksentekoa saataisiin lähemmäs ihmisiä jakamalla ilmastopolitiikan päätöksentekovaltaa, vastuuta ja resursseja valtiolta kunnille. Paikkakuntakohtaiset ja paikallisten ihmisten olosuhteet huomioitavat ratkaisut tulisivat tällöin paremmin mahdollisiksi. 

Kuntapolitiikka on usein myös lähtökohtaisesti vähemmän polarisoivaa kuin valtiollinen politiikka ja kunnissa ideologisten puoluerajojen yli tehtävään yhteistyöhön on totuttu. HINKU-kuntien verkosto on hyvä esimerkki siitä, miten kunnat ja niiden asukkaat ovat miettineet itselleen sopivia paikallisia ilmastoratkaisuja.  

Erilaisten ihmisten osallisuuden tunnetta kestävyysmurroksessa voisi lisätä myös se, jos ilmastoviestintää tehtäisiin enemmän erilaisten ihmisten näkökulmista. Nykyisin ilmastoviestinnän lähtökohtana on liian usein urbaanien nuorten ja koulutettujen ihmisten todellisuus, mutta kestävyyssiirtymästä tulisi monelle samaistuttavaa, jos mediassa näkyisi myös muualla asuvien ja esimerkiksi erilaisissa ammateissa toimivien ihmisten elämäntavat.

Teksti: Liisa Perjo ja Eva Heiskanen
Kuva: Eva Heiskanen