Mitä on osallistumisen materiaalisuus ja miksi sillä on merkitystä?

Materiaalisuus yleisten osallistamisen järjestelyiden kehittämisessä

Ensimmäinen esimerkki koskee osallistumista meneillään olevan hallinnolliseen valmisteluun, vaikkapa alueen lisäkaavoitukseen uuteen aurinkovoimalaan liittyen. Archon Fungin (Fung, 2006) klassikkoartikkelissa nostetaan esiin miten kaikille avoin kutsu osallistua johtaa hyvin valikoituneeseen osallistumiseen kunnantalon keskustelutilaisuudessa. Kutsu lähtee jokaiseen kotitalouteen, mutta vain osa kuntalaisista kokee asian itselleen relevantiksi. Vain osa näistä käytännössä pääsee paikalle ja niistäkin jotka saapuvat paikalle valtaosa pysyttelee paikoillaan hiljaa ja vain pieni osa jonottaa yhdelle käytössä olevalle mikrofonille sanoakseen sanottavansa, eli osallistuu keskusteluun. Fung käyttää tätä esimerkkinä osallistujien motivaation vaikutuksesta osallistumisen valintaperiaatteesiin, mutta esimerkki koskee jopa enemmän erään osallistumisen muodon (”osallistumisen formaatin”) materiaalista rakentumista.

Erilaisia vaikuttavia tekijöitä on paljon. Postitettu kutsu tavoittaa vain osan kuntalaisista niin aikaisin että he voisivat järjestää osallistumisensa. Toisaalta jos se tulee liian aikaisin se unohtuu monelta. Vain osa kuntalaisista pääsisi myös käytännössä juuri sille paikalle (esim kunnantalolle tai koululle), jossa tilaisuus järjestetään töiltään, perheiltään, muilta sitoumuksiltaan ja asuinpaikoiltaan. Tämä ei ole sattumanvaraista vaan arkipäivän materiaalisuudet painottavat hyväosaisten osallistumista, kuten myös Fung korostaa. Paikalle saapumiseen vaikuttaa myös se, ketkä kokevat valitun paikan sellaiseksi, että haluavat mennä sinne: esimerkiksi kunnantalo voi olla monelle vieras ja uhkaavakin paikka. Lähtöön vaikuttaa myös se, onko osallistumisen kokemus aiemmista vastaavista tilaisuuksista sellainen, että henkilö kokee mielekkääksi edes yrittää järjestää itsensä tilaisuuteen. Itse tilaisuudessa osallistujat saattavat myös vaikkapa havaita hyvin pian, että yhdelle mikrofonille on pitkä jono, jossa pitäisi seisoskella pitkä aika kaikkien nähtävillä sanomisvuoroaan odottaen ilman tietoa siitä, sanooko joku itselle tärkeän asian jo edellisissä puheenvuoroissa. Tilaisuuden kirjaaminen ja sen tulosten pohjalta toimiminen ei myöskään ole ilmiselvää, saati miten täsmälleen niiden pohjalta tehdään päätöksiä.   

Näin periaatteessa kaikille avoimen ja tasapuolisen osallistumisen ideaali suodattuu hyvinkin (itse)valikoivaksi sen materiaalisten järjestelyiden kautta: keskusteluun osallistuvat ne, joille asia on jostain syystä erityisen polttava, joilla on aikaa, jotka uskovat itseensä, jotka saavat arkensa järjesteltyä ja joilla on positiivisia kokemuksia aiemmasta osallistumisesta ja sen vaikutuksista. Sen lisäksi että materiaaliset järjestelyt tässä vaikuttavat siihen kuka osallistuu, ne vaikuttavat kosolti, mitä ja miten osallistujat voivat näkemyksensä ilmaista. 

Tilannetta voisi korjata materiaalista järjestelyä, osallistumisen  ”formaattia,” muokkaamalla. Kutsun voisi lähettää postin lisäksi sähköisiä kanavia pitkin ja (kutsun yksikköhinnan laskiessa) myös useampaan otteeseen. Kommenttien lähettämisen sähköisesti sekä kotoa että tilaisuudesta voidaan mahdollistaa, ja laajentaa lähettämisen aikaraamia. Vuorovaikutteisuuden lisäämiseksi olisi mahdollista näyttää aiempi keskustelu niiltä osin kuin kommenttien jättäjät ovat merkinneet kommenttinsa julkisiksi, eivätkä vain suunnittelijoiden tietoon tarkoitetuiksi. Erillisen kaavaluonnosta koskevan infopaketin ja sitä koskevan kankeahkon kommenttien kohdentamisen sijaan kaavan kommentoinnin voisi järjestää karttapohjaisesti niin, että kommentit voi pinnata siihen kohtaan karttaa, jota ne koskevat. Näin formaatin muokkaaminen parantaisi myös suunnittelijoiden kykyä hyödyntää saatuja kommentteja, kun niiden kohdentuminen olisi tarkempaa.

Itse tilaisuudessa voidaan antaa kaikille tabletti, jolla saa tehtyä kommentin joko suoraan digitaaliseen kommenttilaatikkoon tai valita että kommentti tulee esille isolle ruudulle näkyviin kaikille. Edessä olevan mikrofonin sijaan voidaan salissa kierrättää heittomikkiä ja tabletilla voi näkyä milloin oman kommentin vuoro on. Jos käytössä on karttasovellus, puheenvuoron käyttäjä voi klikata sen näkymään kaikille, jolloin kommentti jälleen kohdentuu huomattavasti paremmin kuulijoille. Järjestäjät voivat myös kirjata suullisesti annetut kommentit niin, että kirjaus näkyy ruudulla jolloin tulee selväksi että ne on huomioitu. Tilaisuuden tuloksista voidaan julkaistaan kooste, jossa myös viitoitetaan, miten ne tullaan huomioimaan suunnittelussa ja miten ja milloin lopulliset päätökset tehdään.

Tämä kaikki voidaan tehdä pelkästään avoimen kuulemistilaisuuden formaatin ”sisällä”, eikä niiden toteutuksen hintalappu ole nykymaailmassa kohtuuton. Toimet eivät poista avoimella kutsulla avoimessa tapahtumassa toteutuvan kuntalaiskeskustelun sisäänrakennettua valikoivuutta, mutta niissä on potentiaalia merkittävästi vähentää ja muuttaa tätä valikoivuutta ja myös merkittävästi kehittää sitä mitä suunnittelijat ja päätöksentekijät kuulemisesta hyötyvät – epämääräiset ja huonosti kohdentuneet puheenvuorot ovat hankalia huomioida hyödyllisesti.

Materiaalisuus uusien osallistavien toimintatapojen luomisessa

Toinen esimerkki koskee monialaista pitkän aikavälin suunnittelua, politiikkavalmistelun ”ylävirtaa” eli varsinaista politiikkavalmistelua edeltävää ennakointityötä.  Jos aiheena on esimerkiksi energiamurroksen ennakointi työpajassa,on kokemuksemme mukaan tavallista, että muut kuin energia-alan asiantuntijat pysyttelevät hiljempaa, kuin heidän osaamisensa sallisi. Tämä puolestaan ylläpitää sitä että energia-alan suunnittelua tehdään suppeassa alan ammattilaisten piirissä, vaikka nykyään tunnistetaan että energiamurros tulee muuttamaan tuotannon ja kulutuksen rakenteita laajalti yhteiskunnassa ohi ja yli energia-asiantuntijoiden osaamisalueiden (Hyysalo et al., 2017). 

Jos monialaista suunnittelua energiamurroksen tulevaisuuden suunnista tehdään, alan ulkopuolisten osallistujien uskottavan puheenvuoron tiellä voi olla monia asioita. Esimerkiksi väärän kertaluokan käyttäminen tuotantolaitosten tehosta tai kapasiteetista saa energia-alan asiantuntijoilta välittömästi pitkän katseen ja sitä kautta muun alan osallistujan helposti noloksi ja hiljaiseksi. Tällainen myös tapahtuu helposti. Esimerkiksi yksi 7000 kW tuulivoimala tuottaa vuodessa 30% maksimitehostaan 7MW * 0,3 * 24* 365 = 18396 MWh eli 18GWh, mikä on karvan alle 1000 omakotitalon sähköt vuodessa. 350MW tuulipuisto tuottaa 919 800 MWh eli 0,9 TWh ja eli Helsingin kotitalouksien vaatiman tehon, eiku hei, menikö nyt megat ja gigat ja terat tehossa ja vuosituotossa sekaisin (ei mennyt vaan paluu sanaan teho, jonka olisi pitänyt olla vuosituotto). Tässä on kolme energian kanssa päivittäin työskenteleville itsestään selvää asiaa, jotka ovat muille vaikeita muistaa sujuvasti: Tehon mittayksiköt 1000-päätteillä jotka lentelevät työpajassa hyvinkin vikkelään; vuosituotto joka hypähtää seuraavaan 1000-päätenimeen huipputehosta esim 0,3*24*365 ja sitten näiden liittyminen esimerkiksi siirtoverkkoihin, jossa pitäisi taas muistaa palauttaa tuotot tehoihin. Samanlainen yksikköjumppa toistuu monessa kohtaa, vaikkapa kun käsitellään odotettavissa olevia tuotanto ja asennuskustannusten laskua uusiutuville suhteessa tarvittavaan tuottoon. Ilman päivittäistä lukuheuristiikkojen pyörittelyä energia-alan ulkopuolisen osallistujan huomiosta suuri osa menee tähän laskemiseen ja viimeistään ensimmäisen mokan jälkeen voi olla hiljaista. 

Tilannetta voi jälleen korjata materiaalista järjestelyä uudelleen muotoilemalla. Jos yksinkertainen työpajakeskustelu ei toimi, tulevaisuuden energiaskenaarioiden jäsentely voidaan ankkuroida esimerkiksi pelilaudalle, jossa eri tuotantomuodot ja kulutus ovat nappuloina, joissa teho on yhden värisenä liuskana ja liuskan koko kertoo tehon määrän ja liuskaan voi kiinnittää siitä seuraavan vuosituoton toisen värin lisäliuskoilla. Siirtoyhteydet voi merkata tehon värillä ja niiden kapasiteetin koolla ja vuosikulutukset vuosituoton värillä (jos tarvis kuukausittaisina liuskoilla porrastettuna kunkin kuukauden kulutukseen). Ja niin edelleen. Tuloksena päässälaskurumban sijaan osallistujat voivat keskittyä efektiiviseen pohdintaan vaikkapa aurinko ja tuulivoimakapasiteetin kasvusta ja siirtoyhteyksien riittävyydestä erilaisissa teollisuusrakenteiden ja sähköistymiskehityksen muutoksissa.  Pidemmälle vietyjä esimerkkejä tällaisista uudelleensuunnitelluista välineistä ovat esimerkiksi murrosareenat (Hyysalo et al., 2017; Lukkarinen et al., 2020).

Materiaalinen osallistuminen arkipäivän energiamurroksessa

 Kolmas esimerkki koskee kansalaisten omaehtoista toimintaa kestävyysmurroksissa. Jos katsotaan Suomen äänestyskarttaa ja ilmastoasenteita, ilmasto- ja energiamurros liikuttaa eniten kaupunkilaisia ja sen merkitystä pidetään vähäisenä tai jopa kielletään haja-asutusalueilla. Jos kuitenkin katsotaan vähähiilisen energiamurroksen etenemistä Suomen asuntokannassa, näkymä on täysin toinen. Suomen pientaloista liki 80%:ssa on yksi tai useampi ilmalämpöpumppu ja viimeaikaiset tutkimukset vihjaavat että yli puolessa pientaloista alkaa olla kolme tai useampia lämmityslähteitä, joista valtaosa on uusiutuvia (Numminen et al., 2023; Silvikko et al., 2025). Samaan aikaan puolet suomalaisista asuu kaupunkikeskustojen taloyhtiössä, jotka ovat yhä kiinni kaukolämmössä, jota tuotetaan yhä sekä biomassalla ja maakaasulla. Pientalojen energiavallankumouksessa on ollut keskeistä ihmisten omatoimisuus ja vertaisapu. Internetin energia-aiheisissa keskusteluyhteisöissä on yli puoli miljoonaa suomenkielistä viestiä uusiutuvan energiateknologian hankinnasta, ylläpidosta, tuotosta, markkinoista ja niin edelleen (Hyysalo, 2021). Samaan aikaan teknisesti osaavammat naapurit ovat olleet paikallisesti tärkeitä tukipilareita uuden teknologian haltuunotossa (Heiskanen, 2023). Kansalaiset ovat laajasti tukeneet Hiilineutraalit kunnat aloitetta, johon kuuluu jo yli kolmasosa Suomen kunnista. Arjen energiamurros ei siis kertakaikkiaan jäsenny puoluekannan mukaan, vaan perustuu siihen, että energiaremonteissa on monenlaista järkeä monenlaisille ihmisille: taloudellisesti, omavaraisuuden suhteen, teknisenä kiinnostuksena, osaamisena ja niin edelleen. Tavallisten kansalaisten energiaa koskeva osaaminen luo myös edellytyksiä sille, että heidän näkemyksensä ja osaamisensa energiamurroksen käytännön toteutuksesta voisi kuulua paremmin myös tulevien politiikkatoimien valmistelussa (Heiskanen, 2023; Silvikko et al., 2025). 

Mitä väliä siis on osallistumisen materiaalisuudella? 

Yhteenvetona voidaan todeta, että materiaalisuudella on paljonkin väliä. Se on keskeistä demokraattisten toimintatapojen kehittämisessä ja suunnittelussa. Sen avulla voidaan tunnistaa kansalaisten osaamista, eli se on tärkeään osallisuuden tunnistamisen ja tunnustamisen näkökulmasta. Se myös nostaa esiin toimintaa alueilla, joissa suomalaiset näyttävät hyvää esimerkkiä yhteisestä onnistumisesta, mutta jotka mediassa ja poliittisessa keskustelussa helposti kärjistyvät riitelyksi. Huomion kohdentaminen materiaaliseen osallistumiseen on siis olennaista myös polarisaation purkamisen näkökulmasta. 

Erityisen keskeistä osallisuuden materiaalisuus on pitkäkestoisten kestävyysmurrosten hallinnassa demokraattisessa yhteiskunnassa. Kestävyysmurrokset, kuten vähähiilisen energiajärjestelmän ja -liikenteen saavuttaminen, ovat pitkäkestoisia, monimutkaisia ja tietointensiivisiä prosesseja. Niiden edellyttämien politiikkatoimien valmistelu kaventuu herkästi pieneen huippuasiantuntijoiden piiriin, vaikka prosessien vaikutukset koskettavat kansalaisia laajalti. Ilman tietoista pyrkimystä osallisuuden, osallistumisen ja osallistamisen laajentamiseen tämä asetelma tarjoaa sytykkeitä kärjistävälle poliitiiselle mobilisaatiolle. Tarvittava osallistumisen  laajentaminen puolestaan edellyttää uudenlaisia osallistumisen tapoja ja formaatteja.

Teksti: Sampsa Hyysalo

Kuvat: Katie Baumez, Unsplash & Mia Sorri

Viitteet:  

Fung, A. (2006). Varieties of Participation in Complex Governance. Public Administration Review, 66(s1), 66–75. https://doi.org/10.1111/j.1540-6210.2006.00667.x

Heiskanen, E. (2023). Engaging “unusual suspects” in climate action: Cultural affordances for diverse competences and improvised identities. Frontiers in Sustainability, 4, 1197885.

Hyysalo, S. (2021). Citizen activities in Energy Transition. Routledge.

Hyysalo, S., Marttila, T., Temmes, A., Lovio, R., Kivimaa, P., Auvinen, K., Pyhälammi, A., Lukkarinen, J., & Peljo, J. (2017). Uusia näkymiä energiamurroksen Suomeen -Murrosareenan tuottamia kunnianhimoisia energia- ja ilmastotoimia vuosille 2018-2030. Aalto Yliopisto.

Lukkarinen, J., Marttila, T., Saarikoski, H., Auvinen, K., Faehnle, M., Hyysalo, S., Kangas, H.-L., Lähteenoja, S., Peltonen, L., & Salo, M. (2020). Taloyhtiöistä tulevaisuuden energiatuottajia: Muutospolut vuoteen 2035 ja murrosareena tiedon yhteistuotannon menetelmänä. https://research.aalto.fi/files/65272540/SYKEra_39_2020_Kansalaisenergiantuotanto_1.pdf

Numminen, S., de Villafranca, M. S., & Hyysalo, S. (2023). Päälämmityslähteestä monilämmitykseen: Suomalaisista pientaloista on tullut toisiaan täydentävien ja vuorottelevien energiajärjestelmien hybrideitä. Alue Ja Ympäristö, 52(1), 62–76.

Silvikko, M., Numminen, S., & Hyysalo, S. (2025). Characterizing hybrid heating in the households: Diverse configurational arrangements premised on citizen’s agency and peer-support. Environmental Innovation and Societal Transitions, 55, 100958.