Millainen on mielekäs sidosryhmäprosessi kestävyyssiirtymässä?

Suomen ainoita kotoperäisiä nisäkkäitä ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja saimaannorppia pyritään suojelemaan Saimaalla usein eri tavoin. Suojelutoimista kalastuksen – ja erityisesti verkkokalastuksen – rajoittaminen on johtanut pitkittyneisiin jännitteisiin tiukempien ja lievempien rajoitustoimien kannattajien välillä. Saimaannorpan suojelua lajina kannatetaan laajasti, mutta suojelun toteutustavoista on eriäviä käsityksiä, mikä aiheuttaa jännitteitä.

Haasteet ovat näkyneet erityisesti maa- ja metsätalousministeriön (MMM) sekä ympäristöministeriön (YM) perustamissa suojelupolitiikan valmistelun työryhmissä, jotka eivät ole kyenneet rakentamaan yhteisymmärrystä suojelutoimenpiteiden muotoilusta ja seurannan mittareista. Saimaannorpan suojelun ohjaus ja valvonta kuuluu ympäristöministeriölle, jonka asettama suojelutyöryhmä päivittää viiden vuoden välein saimaannorpan suojelustrategian. Kalastusrajoitukset taas kuuluvat MMM:n vastuualaan ja sitä toimeenpannaan viiden vuoden välein asetettavalla valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen valmistelua varten ministeriö on asettanut useita sidosryhmiä yhteenkokoavan työryhmän. 

Työryhmätyön tutkimuksen keskiössä yhteistoiminnallinen kapasiteetti

Norppatyöryhmien lailla Suomessa hallinto kutsuu rutiininomaisesti koolle työryhmiä, jotka pyrkivät ratkomaan erilaisia sosio-ekologisia haasteita ja tarjoavat areenan sidosryhmien osallistumiselle. Kuitenkaan valtasuhteisiin, konfliktien dynamiikkaan ja ryhmien toimintatapoihin ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota.

Tuoreessa Alue ja Ympäristö -lehden artikkelissamme tutkimme YM:n ja MMM:n perustamia sidosryhmäprosesseja yhteistoiminnallisen kapasiteetin näkökulmasta kyselyn ja haastattelujen avulla. Yhteistoiminnallisella kapasiteetilla viitataan niihin olosuhteisiin, joita erilaiset ryhmittymät tarvitsevat tehokkaan yhteistyön ja kestävien muutosten aikaansaamiseksi. Sitä voidaan tarkastella neljässä eri ulottuvuudessa, joita ovat yksilön, organisaation, osapuolten välisten suhteiden ja hallintojärjestelmän kapasiteetit. 

Aiempi tutkimus on osoittanut, että sidosryhmäprosesseille on eduksi, että jäsenet ovat motivoituneita osallistumaan ja luottavat toisiinsa. Jäsenillä on oltava selkeä mandaatti ja riittävästi resursseja omilta organisaatioiltaan ja taustaryhmiltään sekä koollekutsuvalta toimijalta, kuten ministeriöltä. Selkeät toimintatavat ja niiden luoma työrauha ovat avainasemassa tukemassa vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua. Nämä tekijät korostuvat erityisesti konfliktitilanteissa, mutta ne myös ennaltaehkäisevät ristiriitoja. 

Tutkimuksessamme havaitsimme, että norppatyöryhmissä on totuttu yhteensovittamaan lähinnä pinnallisia intressejä ja vaatimuksia, eikä muun muassa ryhmien työskentelytapoihin ole kiinnitetty paljoakaan huomiota. Monet rakentavan neuvottelun kulmakivet, kuten päätöksentekorakenne, roolit sekä ryhmien mandaatit ja päätäntävalta näyttäytyvät jäsenille epäselvinä, mikä ei mahdollista ennustettavia ja vakaita suunnitteluprosesseja ja työrauhaa. Nämä tekijät ovat vaikuttaneet voimistuneeseen vastakkainasetteluun ja epäluottamukseen osapuolten välillä sekä vieraannuttaneet joitakin jäseniä ryhmien työskentelystä. Myös ministeriöiden ”siiloutuminen” kalastuksen (MMM) ja suojelun (YM) vastuualueisiinsa luo ryhmiin päällekkäisyyttä ja lukkotilanteita, mikä heikentää työskentelyn mielekkyyttä.

Norppatyöryhmissä yhteistyön vahvistaminen vaatii oikea-aikaisia panostuksia kaikissa kapasiteetin ulottuvuuksissa. Jotta osapuolten välistä luottamusta voidaan kehittää, vaatii se mm. työryhmäinfrastruktuurin selkeyttämistä, tiedonlajien rakentavaa integraatiota ja aiempien ristiriitojen sovittelua dialogisin menetelmin. Mikäli ryhmien toimintatapoja ja konfliktien dynamiikkaa ei oteta aktiivisesti huomioon tai kehittämistoimia ei tehdä samanaikaisesti useassa kapasiteetin ulottuvuudessa, voidaan yhteistyön edellytykset lamaannuttaa pitkälle tulevaisuuteen. 

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja kestävyyssiirtymän kaltaiset suuret trendit tulevat kasvattamaan tarvetta erilaisten intressien yhteensovittamiseen. Tällöin uusien tietotaitojen tarve korostuu niin hallinnossa kuin myös muiden ympäristöpäätöksentekoon osallistuvien tahojen parissa.

Suojelutyöryhmän toiminnan kehittäminen jatkuu Material Democracy -hankkeessa

Toimimme tällä hetkellä kutsuttuina asiantuntijoina ympäristöministeriön alaisessa saimaannorpan suojelutyöryhmässä osana Matias Sivosen väitöskirjaa ja Material Democracy -hankkeen työtä kestävyys- ja energiasiirtymään liittyvien sidosryhmäprosessien ja työryhmien tutkimuksen ja kehittämisen parissa.

Pyrimme tuomaan ryhmiin uudenlaisia toimintatapoja ja vahvistamaan pitkäaikaista ongelmanratkaisukykyä erilaisten interventioiden kautta. Norpparyhmät tarjoavat oppeja uudenlaisten osallisuuden tapojen kehittämiseen, joita voidaan hyödyntää laajasti ympäristöpäätöksenteossa.

Sivonen, M., & Peltonen, L. (2025). Yhteistoiminnallinen kapasiteetti kalastuksen ja saimaannorpan suojelun yhteensovittamisessa. Alue ja Ympäristö, 54(1), 28–52. https://doi.org/10.30663/ay.149239

Teksti: Matias Sivonen ja Lasse Peltonen

Editointi: Liisa Perjo ja Kaisa Schmidt-Thomé

Kuva: Unto Rautio, Aalto-yliopisto